Heräsimme
hyvissä ajoin ja teimme aamupäivällä pienen kaupunkikierroksen
omin päin. Kaupunkikuva on omaleimainen, koska Tallinnassa vanha ja
uusi arkkitehtuuri elävät hupaisasti rinnakkain.
Itse koulurakennus edusti vanhaa arkkitehtuuria. Se oli sisältä
sokkeloinen ja harjoitteluhuoneista kantautui jazzahtavia säveliä.
Pohjakerroksessa haisi kummalta. Ohitsemme kulkeneet opiskelijat
vaikuttivat kiireisiltä, mutta samalla silmiin pistävän
huolitelluilta: Korpimetsän asukkaana luonnehtisin heitä hyvin
pukeutuviksi ja arvonsa tuntevan näköisiksi. Tutustuttuamme
muutamiin opiskelijoihin (joista kahden kanssa soittaisimme myöhemmin
samassa kokoonpanossa) tutustuimme myös koulun vieressä sijaitsevan
pubin tarjontaan. Kiitettävän kokoisen ruoka-annoksen saattoi saada
kolmella eurolla ja sehän sopi suomalaiselle opiskelijalle.
Illalla
pääsimme musiikillisen kattauksen äärelle: Siim opasti meidät kerrostalomaisen betonipytingin sisäpihalla
sijaitsevaan, jazzia jokaisella hyvin hyödynnetyllä neliömetrillään henkivään klubiin, joka kantaa nimeä Philly Joe's. Meille tarjoiltiin viiden euron hintaan tiukkaa jazzia. Saimme myös
kosketuspintaa siihen, mitä ja miten Tallinnan nimekkäimmässä
musiikkikoulussa oikein soitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti