Osa 3: Koulusta kirkkoon ja konserttilavalle

Loppuviikosta esiinnyimme Otsakoolin väen vanavedessä kolmessa eri tilaisuudessa.Yksi niistä oli Otsakoolin esittelytilaisuus alemman koulutusasteen opiskelijoille. Paikalla oli useita kymmeniä opiskelijoita, jotka saivat kuulla muun muassa saksofonikvartettia, kahdelle akustiselle kitaralle sovitetun Bohemian Rhapsodyn, pesunkestävän rock-kokoonpanon ja suomalaisen tytön laulavan viron kielellä karkeasti arvioiden kolmen tunnin harjoittelun jälkeen. Minun on edelleen vaikea uskoa, että virolaiset bänditoverimme väittivät ääntämystäni hyväksi.

Lauantain esitys vei meidät Tallinnan ulkopuolelle, mikä oli allekirjoittaneelle miellyttävä yllätys. Noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta sijaitsee Rakvere-niminen pieni kaupunki, jossa puolestaan sijaitsee Pyhän Kolminaisuuden kirkko, jonne muusikot olivat järjestäneet konsertin. Vanha kivikirkko oli kaunis ja akustiikaltaan miellyttävä, ainoa varjopuoli oli kylmyys. Konsertin alkaessa kello 16 sen penkit olivat täyttyneet kuulijoista. Vaikka myöhäinen syksy tuntui sormenpäissä, vallitseva tunnelma oli lämmin ja sydämellinen.

Osaltamme viimeinen Tallinnan keikka vedettiin paikassa, jonne suurimmat tähdet ja maailmanluokan yhtyeet – kuten Metallica – tulevat konsertoimaan ja jonne muutama vuosi sitten mainittua bändiä saapui kuuntelemaan kahdeksankymmentätuhatta ihmistä. Alue näyttää ilmasta käsin tältä (ohessa myös havainnollistavat selitykset viron kieltä taitaville). Emme kuitenkaan valloittaneet samaa lavaa, vaan pienemmän tilan rakennuksen sisäpuolelta. Se oli nimeltään ”Klaassaal”, vapaasti suomennettuna ”Lasisali”. Paikan päätyseinä oli kauttaaltaan lasia ja sen läpi saattoi pilvettömänä päivänä katsella, kuinka punaisena leimuava aurinko laskeutuu meren taa. Tästä huolellisesti suunnitellusta yksityiskohdasta konsertti oli saanut nimekseen ”Päikeseloojangu kontsert” eli päivän laskun konsertti. Tapahtuma oli myös ajoitettu alkamaan niin, että aurinko laski konsertin aikana. Auringosta emme tosin nähneet vilaustakaan sankan pilviverhon takia. Musiikkiin tuolla vastoinkäymisellä ei kuitenkaan ollut pienintäkään vaikutusta – parhaimpiinsa pukeutuneet opiskelijat astelivat vuoron perään lavalle, soittivat virtuoosimaisen hyvin ja tekivät sitten tilaa seuraaville ylistävien aplodien saattelemana. Kuulimme illan aikana monenlaista: klassista laulua, haitarin soittoa ja bändiversion Faunin iltapäivästä näin muutamia mainitakseni.